Kanamme

Vuonna 2012 sain äkillisen idean hankkia kanoja. Ja kuten äkilliset päähänpistoni yleensäkin, siirtyi se ajatuksesta toteutukseen lähes samalla hetkellä, kun idea oli syttynyt.

Ei mennyt kauankaan, kun meille muutti neljä alhon maatiaista: Leila, Leenu, Liinu ja Lyydia.

Näistä neitokaisista rakkain Lyydia kuoli 2016 ja Leila tammikuussa 2017, mutta kaksi sulkapyllyä yhä kotkottelevat seuranamme. Vasemmassa yläkulmassa näkyvässä kuvassa ylväänä seisoskelee vuoden 2017 alussa menehtynyt Leila.

Nykyisin alhoneitien seurassa asuu myös vuonna 2014 pikkuisesta munasta tiensä maailmaan nokkinut risteytyskana Ursula ja samaisen kuoresta kömpimisen vuonna 2015 suorittanut risteytyskana Iita. Ursulalla on erityinen paikka sydämessäni, sillä se on edesmenneen Lyydian hautomasta pesueesta. Ursulan isä on edesmennyt kukkomme Rokki-Pekka.

Rokki-Pekan jälkeen kanojen paimennuksesta on vuodesta 2014 vastannut kukkoherra Hanski, joka on kuoriutunut arviolta vuoden 2011 tienoilla ja joka muutti meille vuonna 2014. Se oli haettu pois huonoista oloista ja sulatti sydämeni niin täysin, että se oli pakko saada luoksemme. Täällä se myös saa asua niin kauan kuin miehessä henki pihisee ☺

Vuonna 2013 parveemme muutti myös kaksi munintakanalasta "poistoon" lähtenyttä hy-line brownia, jotka saivat viettää täällä leppoisia eläkepäiviä, kunnes Sulka menehtyi kesällä 2014 ja Viuhka alkuvuodesta 2015. Niiden elämä oli lyhyt, mutta ainakin sain nähdä, kuinka ne alkuhetkien arkuuden jälkeen rohkaistuivat suuresti ja viettivät viimeisimmät aikansa pusikoissa pyllistellen, kuopsutellen ja pihalla aurinkoa ottaen tai leppoisasti lepäillen.


Rakastan kesäaikaa, jolloin kanat mielellään viettävät aamusta iltaan aikaansa pihalla. Olemme aidanneet 2000 nelinön tonttimme, jossa kanat saavat vapaasti kuopsutella ja nauttia elämästään. Milloin ne makaavat auringossa lämmöstä nauttien, milloin tonkivat etanoista pusikoista, milloin vain nukkuvat omenapuun juurella. Kun näkee niiden elävän elämästä nauttien, kaukana siitä millaista on elämä tehotuotannon piirissä elävillä kanoilla, on sen ilon katsominen jotain niin upeaa, ettei sille ole edes sanoja.

Öisin ja talvisin, jolloin kanat eivät halua ulkoilemaan, ne asuvat kuuden neliön kokoisessa kanalassa, joka on rakennettu vanhaan autotalliin, joka toimii nykyään eläintilana.

Kanala on rakennettu takanurkkaan niin, että sen kaksi seinää ovat verkkoa ja kanoilla on jatkuva näköyhteys muuhun tilaan, oman asuntonsa ulkopuolella ja ympäristössä.

Toisinaan päästän kanoja myös jaloittelemaan tähän parinkymmenen neliöön tilaan, kun ne eivät halua ulos asti - käytännössä siis talviaikaan.

Talviaikaan pyrin järjestämään kanoille muutenkin enemmän touhua sisällä, kun ne eivät vietä aikaansa pihalla, jossa kanoilla riittää runsaasti tekemistä aamusta iltaan. Sisätiloissa tohuamismahdollisuus on huomattavasti vähäisempää kuin pihalla, joten erilaiset aktiviteetit ovat tärkeitä.

Erilaiset kaupoissa myytävät ulkolinnuille tarkoitetut ruokatelineet, samoin kuin kaneille tarkoitetut heinäpallot ovat kerrassaan mainioita kanoille!

Oikealla olevassa kuvassa nyt jo edesmennyt Viuhka sekä Liinu "leipätornin" eli leivällä täytetyn talipallotelineen kimpussa ☺

Kanat ovat kertakaikkisen upeita eläimiä. Niiden elämää on ihana seurailla ja niiden seurallisuus ja uteliaisuus ovat huippuluokkaa. Tehtiinpä sitten remonttia tai rikkaruohojen kitkemistä, uteliaat sipsuttajat ovat aina paikalla tutkimassa tilannetta.

Kaiken kruunaa tietysti se tosiasia, että saa syödä kananmunia, joiden munijoiden elämän tietää ja tuntee. Tietää tekevänsä kaikkensa, jotta ne saisivat toteuttaa mahdollisimman lajityypillistä elämää. Yksikään tehotuotannon piirissä tuotettu muna ei maistu niin hyvältä, kuin ikinoman kanan munima tuore muna!